Museoon tullaan kokemaan elämys, kuulemaan esineiden ja teosten tarinoita ja arvioimaan itse. Jokaisella on paljon kokemuksia arkkitehtuurista ja muotoilusta. Niitä koetaan moniaistisesti, jopa akustiikkaa kuunnellen, pintoja koskien ja haistaen. Taitelija- ja arkkitehtikodissa on esillä monta kerrosta: rakennuksen historia, esineiden historia ja asukkaiden ja käyttäjien historiat. Aallon suunnittelemat rakennukset ovat esimerkkejä hänen silloisesta käsityksestään hyvästä muotoilusta, mutta liittyvät myös aikansa eurooppalaisiin suuntauksiin – modernismiin.

Olen opastanut kävijöitä kansainvälisistä ammattiryhmistä kotimaisiin vapaa-ajanturisteihin ja koululaisryhmiin. Opastus muokataan kävijöille sopivaksi taidehistorian, yhteiskunnan historian, henkilöhistorian osalta ja annetaan vinkkejä tilojen kokemiseen. Kävijän omille kokemuksille, tulkinnoille ja asiantuntemukselle on tilansa. Työkielenä olen tottunut käyttämään englantia.

Koululaisopastukset ovat osa arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatusta, osa esim. kuvista tai hissaa. Tavoitteena on oppia näkemään, arvioimaan ja arvottamaan muotoiltua ympäristöä ja ymmärtämään siihen vaikuttavia asioita. Joku saattaa innostua taiteesta jopa ammatiksi asti, mutta tavoitteena on hyvää muotoilua arvostava ja vaativa käyttäjä.

Muodon, tilan ja kolmiulotteisuuden hahmottaminen ja toisaalta herkkyys materiaaleille ovat samoja, joita tarvitaan myös kolmiulotteista kuvataidetta tehdessä. Koen, että veisto- ja installaatiotaide sekä arkkitehtuuri ja muotoilu ovat saman ilmiön eri puolia.  

Museoala kiinnostaa minua jatkossakin, mutta kuvataidekasvattajana haluan suuntautua tiukemmin museopedagogiikkaan. Oppaan työssä kävijät jäävät helposti tuntemattomiksi ja oppimistavoitteet uupuvat. Haluan tehdä opetustyötä, jossa olen taiteellisen tekemisen äärellä.