OPETUSHARJOITTELUT OSANA KUVATAIDEKASVATUKSEN OPINTOJA
HELSINGIN YLIOPISTOLLA SYKSYLLÄ 2023: INSTALLAATIO
Osana kuvataidekasvatuksen opintoja suoritin opetusharjoittelun Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella. Parini harjoittelussa oli Enni Suominen, jolla myös on kuvanveistäjätausta. Aiheeksi valitsimme installaation, josta suunnittelimme noin neljän tunnin opetuskerran luokanopettaja- ja kuvisopeopiskelijoille.
Koska installaatio saattoi aiheena olla opiskelijoille uusi, oli alkupuolella luento. Installaatio ei ole tarkkarajainen nykytaiteen termi ja tilallista taidetta voi luonnehtia tarkentavasti esim. interaktiiviseksi mediainstallaatioksi. Toinen lähtökohta oli koulurakennus Auroratalo, johon opiskelijat tekivät ryhmässä installaatiot. Kolmas oli kurssin tavoite visuaaliseen kulttuuriin tutustuminen, joka tässä tarkoitti yliopistorakennuksen arkkitehtuuria.
Ennakkotehtävänä opiskelijat havainnoivat moniaistisesti paikkaa, joka on omassa arjessa tuttu, mutta johon ei ole pysähtynyt. Opetuksen aikana havainnoista keskusteltiin ryhmässä.
Lämmittelytehtävä tehtiin salissa, jossa musiikin soidessa tulkittiin kehonasennoilla lattialle asetettujen postikorttien kuvia pienen hetken. Tämä johdatteli installaation kokonaisvaltaiseen, keholliseen aistimiseen.
Lyhyellä luennolla esittelimme esimerkkikuvin 1900-luvun installaatiota, tilateoksia ja osallistavia veistoksia. Kerroimme innoitukseksi myös parista omasta teoksestamme.
materiaalileikissa opiskelijat tekivät pareittain nopeita kokeiluja, ”teosajatuksen poikasia” arkisesta materiaalista. (mm. peilit, rautalankaa, pahviputket…)
parit yhdistettiin lopulta neljän ryhmiksi, joiden käyttöön tuli molempien parien kokeilema materiaali sekä yllätyksenä uusi matsku. Ryhmät tekivät installaatiot Aurorataloon valitsemaansa paikkaan.
ESPOON KUVATAIDEKOULUSSA KEVÄÄLLÄ 2024: LAMPUNVARJOSTIN
Osana kuvataidekasvatuksen opintoja pidin Espoon kuviskoulussa opetuskerran 10-vuotiaiden muotoiluryhmässä. Harjoittelu suoritettiin parin kanssa vuoroin toisen ollessa vastuussa suunnittelusta ja opettamisesta ja toisen auttaessa tunnin kulussa.
Opetuskertani liittyi parini Kati Isojärven edellisen viikon opetukseen, jossa muovailtiin savesta pesiä opettajan ohjatessa tarinallisesti. Käsin muovailluista pesistä tuli palluran ja pyöreän muotoisia. Idea seuraavalla kerralla oli tehdä luonnonmuotojen innoittamia lampunvarjostimia.
”Prototyyppivarjostimen” teolla oppii valon käyttäytymisestä: läpikuultavan ja -kuultamattoman materiaalin yhdistelystä, valon vaikutuksesta ja varjoista.
Johdantotehtävänä toimi sisustuslehdistä leikattujen lamppukuvien järjestely eri kategorioihin. Esimerkit osoittivat valaisinsuunnittelun kirjon ja monet käyttötavat: seinä-, kohde-, yleisvalona tai veistoksellisena katseenvangitsijana.
”Prototyyppivarjostimen” teolla oppii valon käyttäytymisestä: läpikuultavan ja -kuultamattoman materiaalin yhdistelystä, valon vaikutuksesta ja varjoista.
TYÖPAJA VIIMSIN TAIDEKOULULLA TALLINNASSA KEVÄÄLLÄ 2024: MOBILE
Kuvataidekasvatuksen opinnoissa Aalto yliopistossa teimme työpajamatkan Tallinnaan. Viimsin kaupunginosan taidekoulu tarjoaa harrastustoimintaa alakouluikäisistä lukiolaisille. Suunnittelimme muutaman tunnin opetuskerran, johon osallistui ryhmä noin 9-vuotiaita. Muut työpajan harjoittelijat olivat Minna Koivula, Anniina Marjakangas ja Tino Laaksonen.
Työpajan aihe lähti ideastani. Teimme mobileita, eli roikkuvia, tasapainoilevia ja ilmavirrassa liikkuvia veistoksia, joilla on nykytaiteessa pitkä perinne 1930-luvulta saakka Marcel Duchampista ja Alexander Calderista lähtien. Mobilea ei voi toteuttaa vain piirrosten mukaan, vaan tasapainoa on kokeiltava aihion roikkuessa ilmassa. Mobileveistoksessa materiaalin ominaisuudet nousevat keskeiseksi aiheeksi.
kuvat Tomi Slotte-Dufva