Opetin vuosina 2014-17 kuvataidetta ryhmäkodissa, joka on Kalliolan setlementin ylläpitämä. Setlementtiliitto mm. tuottaa vapaan sivistystyön koulutusta. Kyseessä oli osallistujien harrastus, viisi kertaa lukukaudessa. Kurssin teemana oli väljästi kuvataide. Käytännössä materiaalirahat sanelivat sen, että taide tarkoitti piirtämistä, maalaamista ja kolmiulotteista rakentelua kevyistä materiaaleista.
Harrastajilla oli taidekurssilla avustajat ja käden työ tehtiin yhteistyössä, tuetusti. Työvälineiden pitää olla helposti kiinni pidettäviä. Osallistujat olivat hyvin motivoituneita, sinnikkäitä ja tunnelma työntäyteinen ja lennokas. Haasteeksi opettajana koin suunnitella tehtävistä monipuolisia ja sellaisia, jotka antavat vapauden opiskelijan omaan luovuuteen. Taiteen ja askartelun ero on hiuksenhieno ja rajaa vaikea vetää, kun taiteessa on avustaja. Taiteen harrastaminen on eri asia kuin tuettujen työhuoneiden ammattimainen taiteilijuus.
Opettaessani kiinnostuin erityisesti avustajan ja tukea tarvitsevan taideharrastajan yhteistyöstä, joka nojaa paitsi sanoihin, myös sanattomaan yhteistyöhön. Yhteisen pöydän ympärillä työskenteli sekä 5-6 taiteen harrastajaa, että vastaava määrä avustajia ja vielä opettaja. En halunnut toiminnan pysyvän piilossa ryhmäkodin seinien sisällä, halusin kertoa siitä taidemaailmassa teoksena. Tein yhdessä mediataiteilija Markus Renvallin kanssa videoteoksen vuonna 2017, Maalaamisen filosofia. Kuvasimme harrastamista monella kameralla. Lisäksi haastattelimme henkilökuntaa heidän roolistaan kurssilla sekä taiteen teon merkityksestä. Teoksen idea, ”maalaamisen filosofia”, on käden työ, sen välittämä kuvallinen ajatus ja kuvan äärellä tapahtuva kommunikaatio. Yksi teoksen osa on ammattitaidemaalari Maaria Märkälän maalausprosessin näyttäminen ja haastattelu käden roolista maalaamisessa.
Teos on yritys kertoa avustetusta taiteen teosta ja siinä esiin tulevista ilmiöistä. Se esitettiin Art Fair Suomi taidemessuilla Helsingissä 2017. Vasta jälkeenpäin tajusin, että asetelma, jossa vammattomat ihmiset ja hoitohenkilökunta puhuvat vammaisten ihmisten asioista heidän ylitseen, on loukkaava ja tuomittava.
