Olen kuvataiteilijana mukana arkeologiaa ja folkloristiikkaa yhdistävässä tutkimusprojektissa Pyhät metsät ympärillämme, joka on yhteistyö Helsingin, Turun ja Oulun yliopiston kesken. Tehtävänä on selvittää, millaisia ovat olleet suomalaisen muinaisuskon pyhät metsämaisemat, mitkä elementit ovat tehneet paikasta pyhän. Minun osuuteni on tehdä taidetta – kuvia, veistoksia, installaatioita, kirjoittaa tarinoita – tutkijoiden työn, aiheen ja paikkojen innoittamana. Sanoja pakenevalla ja kokonaisvaltaisella kuvataiteella voi ehkä tavoittaa pyhän kokemusta. Tähän mennessä olen tehnyt piirroksia, maalauksia, kirjoittanut havainnointiin perustuvan tarinan ja suunnitellut logon.
kuva Sipoon Gesterbyn Lillträskistä
Yhtenä sivupolkuna tässä oli työpaja Taiteen ja arkeologian yhteiset polut menneisyyteen Koneen säätiön rahoittamien, taidetta ja tiedettä yhdistävien, arkeologian alaan kuuluvien tutkimusprojektien ihmisten kesken.
Osuuteni oli pieni harjoitus ´Materiaaleilla menneeseen´. Siinä kokeiltiin, mikä voisi olla arkeologian ja kuvataiteen yhteinen polku menneeseen: materiaaleista lähtevä kuvittelu, tilanteen rakentaminen. Toin mukanani luonnonesineitä ja roskia, jotka olin kerännyt yhdestä paikasta merenrannalta ja lajitellut ryhmiksi. Idea ei ollut opettaa asiantuntijoille, vaan punoa yhteen sanoja, mielikuvia, piirtämistä ja materiaalista maailmaa.
Ohjasin tekemistä kysymyksillä, kuten: Mitä tapahtuu siellä, mistä esineet voisivat olla peräisin? – kirjoita tai tee sanalistaa… Piirrä yksityiskohtaa, pintoja, viivaa, muotoa sieltä, minne mielessäsi pääset… kehotin ottamaan parin ja piirtämään yhteinen kuva molempien maailmojen piirteistä. Toisin kuin kuvataide, tiede on hyvin usein yhteistyötä.
Onko nyt, yhteisten piirrosten synnyttyä, käsillä jotain enemmän, kuin vain fragmenttien lojuessa pöydällä?
