Itsestäni kuvataidekasvattajana

Taideopettajuus on kulkenut pienenä osana kuvataiteilijuuden rinnalla ja jossain mielessä jo sitä ennen: lukion jälkeen menin töihin museoon, arkkitehtikoti Hvitträskiin, jossa oppaan työn ohella suunnittelin, järjestin ja vedin lasten taide- tai askartelupajoja. Osallistujista nuorimmat olivat siinä 3-vuotiaita pikkulapsia, vanhimmat teini-ikäisiä. Pajojen teemat liittyivät arkkitehtuuriin ja muotoiluun, museon aihepiiriin. Olen opiskellut taidehistoriaa ja muutamaa muuta kulttuurintutkimuksen ainetta avoimessa yliopistossa. Kuvataidetta aloin opiskella vuonna 2003. Taiteeni on kuvanveistoa, installaatioita ja piirroksia, puheperformansseja ja olen myös toteuttanut monenkirjavia yhteisötaidetapahtumia osana taiteilijaryhmää. Kuvataidetta olen opettanut lyhyinä keikkoina.  

Jotta pääsisin palkkatöissä lähelle tekoprosessia ja visuaalista luovuutta, aloin opiskella kuvataidekasvatusta vuonna 2023. Tavoitteeni on valmistua keväällä 2028, sillä välissä työskentelen apurahalla moniammatillisessa tutkimusprojektissa Pyhät metsät ympärillämme.

Tällä hetkellä minua kiinnostaa paikan tunnun kuvaaminen, historian pitkä jatkumo, joka tuntuu luonnossa ja maisemassa sekä luonnossa koettu henkisyys. Piirtäminen on suhteessa olemista paikkaan ja sen tunnelmaan. Paikan tunnussa minua vetää puoleensa moniaistisuus, sisäkkäiset mittakaavat, ajan kulku, vaihtuva valo ja väri sekä kulkeminen. Kuvataide on materiaalista, samaa kuin muukin maailma ja kuvataidekasvatuksessa tavoitteena on oppia toimimaan kokeillen, ennakkoluulottomasti ja järjestelmällisesti.

Minua kiinnostavat sanat, kielen luomat maailmat, tarinat. Ja erityisesti olen kiinnostunut kuvataiteesta, joka ei selity puhki sanoilla, joka ei ole kieli, vaan yhtäkkiä esille tullut, samaan tilaan kanssamme, viivaa, väriä, etäisyyksiä, persoonia, aistittavaa, ehkä kuin muistumia siitä, mitä ei ehkä vielä ollutkaan.

Luonnonilmiöistä ja tunnelmista kiinnostuneena minua vetää puoleensa ympäristötaidekasvatus. Kirjoituksissa siitä tärkeiksi nostetaan samanlaisia asioita kuin arkkitehtuurikasvatuksessa: moniaistisuus, tilat, valo, kehollisuus, välitön kokemus, kestävä elämä. Tavoite on tarkentaa havaitsemista, huomata kokonaisuuksia, oppia arvostamaan ja tuottaa itse taidetta hyvän elämän rakentamiseksi. Mielellään oppisin aiheesta lisää.

Portfoliossa kerron näkemyksestäni taidekasvatuksesta ja esittelen taidekasvatusprojektit, joissa olen ollut mukana.

Kuvien yhteydessä olen maininnut niiden ottajan, jos se en ole minä.

kuva Emma Rönnholm