Liisa Hilasvuori

Portfolio 2009-2020

Matkan päästä kaikki on pientä 2020

Esitin taidekeskus Mältinrannan studiossa Tampereella viiden teoksen kokonaisuuden. Teokset sopivat mielestäni toisiinsa, sillä ajatukset niiden takana olen saanut pinnalla olevista ilmiöistä, nykymaailman uhkakuvista. Teosten aiheilla on suhde elämääni, vaikka ne eivät kuvaa minulle tapahtunutta: uutistulvan kautta tuntuu, kuin muistaisin olleeni paikalla. Uutispäivitykset hävittävät etäisyydet ja saavat kaiken tuntumaan, kuin asiat tapahtuisivat tässä ja nyt. Pakolaiskriisi, lentokentillä ja kylpyhuoneiden rakosissa vaanivat, epidemioita synnyttävät bakteerit ja alati kasvavat kaupungit, jotka nielevät luonnonvaroja ympäriltään saivat näyttelyssä materiaaliin siirretyt muotonsa. Otin lähtökohdakseni myös studion korkean tilan ikkunoineen ja vaaleansinisine kaakeliseinineen.

Performanssi korpeista 2019

Pidin ensimmäisen, oman performanssini Oksasenkatu 11:n ja La Bas`n Nerojen ilta & Normien yö -tapahtumassa lokakuussa 2019. Teoksessa kerron suhteestani korppiin, sekä suomeksi että korpiksi. Puukarahkalta näyttävän ”nuottitelineen” ääressä kerron kohtaamisistani korpin kanssa: Islannissa, eläintarhassa, mökillä, paperilla liitu kädessäni. Mukanani on myös ihmisen mittoihin sovitettu puunokka. Suomeksi kerrotun osan jälkeen kieli vaihtuu korpiksi, jonka rytmiä ja ääntämystä tavoitellen jatkan, nokan muuntaessa ääntäni. Korppi ei laula, vaan puhuu kuuntelijalle harkiten ja vivahteikkaasti. Teosta varten kuuntelin sitä systemaattisesti eläintarhassa. Sain tällä kertaa kokoon yksitoista erilaista sananpartta. En vaadi lintua toistamaan ihmistä, vaan toivon yhteyttä eläytymällä toiseen lajiin.

Näkemisen hetki / Yhden suhde sataantuhanteen 2018-2019

Minä ja kuvataiteilija Sanna Pajunen pidimme yhteisnäyttelyn Kaapelitehtaalla Helsingissä. Korkea tila houkutteli molemmat tekemään ilmassa roikkuvia teoksia. Esitin kaksi teoskokonaisuutta, joista toinen on ilmaa halkova meduusaparvi ja toinen nimeltään Kopla, suuret, tilaan pystyyn nostetut piirustukset korpeista. Olen esittänyt Kopla-teoksen kolme kertaa ja joka kerralla se on täydentynyt.

Maalaamisen filosofia 2017

Videoteos on tehty yhteistyössä mediataiteilija Markus Renvallin kanssa. Keskiössä on taiteen tekeminen ryhmäkoti Jatkon taidekurssilla, jossa opetin muutaman vuoden. Kiinnostuin tiiviistä vuorovaikutuksesta vaikeasti vammaisen taiteen tekijän ja hänen avustajansa välillä. Vuorovaikutus ei perustu vain puheeseen, vaan myös vaihtoehtoisiin kommunikaatiokeinoihin. Kun kynää tai sivellintä pitää kaksi kättä, edellyttää jäljen tekeminen yhteisymmärrystä. Teos kuvaa kuuden työparin prosessia yhden kokoontumisen aikana. Siihen kuuluu myös kolme työntekijöiden haastattelua, joissa kerrotaan taidekurssin merkityksestä asukkaille ja taiteenteon avustamisesta. Kymmenes osa näyttää taidemaalari Maaria Märkälän työprosessin ja tallentaa ammattimaalarin ajatuksia. Yhdestoista osa kääntää kameran tekijöihin ja näyttää pohdintojamme aiheesta. Kommunikaation edellytys on halu ymmärtää toista. Maalaaminen on sekä henkinen, että fyysinen tapahtuma. Teos oli esillä viisikanavaisena versiona Art Fair Suomi -taidemessuilla Helsingissä, Kaapelitehtaalla 2017.

Haavehakemus 2017

Taiteilijajärjestö Muu ry:ssä toimii kirjoittamisesta kiinnostuneiden jäsentaiteilijoiden piiri, Muu kirjoittaa, joka järjesti Art Fair Suomi -taidemessuilla 2017 Tekstitreffit -tapahtuman. Neljä taiteilijaa järjesti kukin omanlaisensa yleisön kohtaamiseen ja kirjoittamiseen perustuvan työpajan. Minun osani oli Haavehakemustyöpaja, jossa autoin ihmisiä kirkastamaan itselleen unelman ja suunnittelemaan sen toteutuksen apurahahakemusformaattia käyttämällä. Teos paitsi kutsuu ihmisiä unelmoimaan, myös piikittelee taiteenteon käytäntöjä, joissa ammattitaiteilijan luova prosessi voi usein alkaa arkisesti, rahoitusta hakemalla.

Duo kutsunäyttely 2017

Suomen kuvanveistäjäliitto kutsui minut ja pitkän uran tehneen Anneli Sipiläisen Duo-näyttelyyn. Teimme kumpikin teoksemme itsenäisesti, minä rakensin kaksi uutta installaatiota: tilaan, johon katsoja astuu kadulta, pystytin laituria esittävän korkean rakennelman, jonka pintaan muovailin monenlaisia meren pikkueliöitä keramiikkaveistoksina. Gallerian ikkunattomaan takahuoneeseen tein kokonaisuuden nimeltä Vyöry, jonka aiheena on maa, sen kerroksellisuus ja maamassojen pitelemätön liikkuminen.

Vaeltavat puut ja tuttavallisen kokoinen vuori 2015

Keväällä 2015 pidin näyttelyn galleria Rajatilassa Tampereella. Teokset olivat kiteymiä residenssijaksosta Islannissa 2013. Gallerian valoisassa yläkerrassa oli neljä teosta: ikkunassa paperiset yöperhoset, katosta roikkuva värikynäpiirros, pöydältä levittäytyvä sammalinstallaatio ja pala betonilattiaa. Gallerian kellaritila on musta ja ikkunaton. Sinne installoin kaksi valoteosta, jotka esittivät residenssitalon yöllistä valaistusta.

Factory street gallery 2014

Pidin toukokuussa 2014 näyttelyn kahvila-galleria Factory Street Galleryssa, Helsingissä. Teosteni ideat kumpusivat residenssissä Islannissa viettämästäni ajasta. Esitin tilaan levittäytyviä piirroksia korpeista, lattianrajassa hiiriä ja ilmaan ripustettuna piirustuksen maisemasta. Kahvilan istuimet korvasin tuoleilla, joihin olin rakentanut näkymättömien vieraiden jalat.

Koivussa lymysi muhkura, lammikossa lentokone ja takana kaduntäysi pimeää 2013

Pidin elokuussa 2013 näyttelyn galleria Forum Boxissa Helsingissä yhdessä Kati Lehtosen ja Aki Turusen kanssa. Näyttelymme nimen `Koivussa lymysi muhkura, lammikossa lentokone ja takana kaduntäysi pimeää´ loppuosa viittaa installaatiooni, jonka esitin pimennetyssä huoneessa. Se esittää näkymän katulyhdyn valaisemaa öistä, sateessa kimaltavaa asfalttia. Asfaltti on kuin kaupungin nahka, joka teoksen maailmassa on nostettu ylös telineille roikkumaan niin, että muhkurainen alapuoli tulee näkyviin. Materiaalina on musta vaahtomuovi, jonka pintaan maalasin ohikiitävien ihmisten varjot ja liimasin kimaltavaa foliohilettä. Teoksen äänimaailman muodosti kaksikanavaisesti soitetut lähestyvät ja loittonevat kenkien kaiut. Teos leikkii asfaltin raskaudella ja valon aineettomuudella.

Mitä kuvitella saattaa 2012

Pidin näyttelyn galleria Aarnissa, Espoossa, 2012. Galleria sijaitsi Weegeen vanhassa betonibrutalistisessa painotalossa.

Galleria Vanha kappalaisentalo 2011

Olin yksi neljästä taiteilijasta pitämässä yhteisnäyttelyn Vanha Kappalaisentalo -galleriassa, Porvoossa 2011. Osuuteni oli koivurisuista rakennettu nimetön installaatio, joka muistutti ihmisen mittasuhteisiin sovitettua pesää. Suojellussa talossa seiniin ei voi kiinnittää mitään, joten pesä seisoi puisilla jaloilla. Sisällä paloi valo ja sieltä kuului vaimeaa rapinaa. Kokonaisuuteen kuului myös risuista rakennettuja lonkeroita, köynnöksiä seinillä. Mahdollista asukasta ei näy.

Lopputyot 2009-2010

Lopputyöni Kuvataideakatemiassa koostui kolmesta teoksesta: installatiosta Fiskars 26.12., ja näyttelystä, johon kuuluivat teokset Tie sekä metallista tehty tilateos.

Olinpaikka 2008

Ensimmäinen yksityisnäyttelyni oli opiskeluaikanani Kuvataidekatemian galleriassa, Helsingissä 2008. Näyttelyssä oli viisi itsenäistä installaatiota, joista kolme täyttivät oman huoneensa, kaksi pienempää oli kiinnitetty kattoon ja seinään. En nimennyt teoksia, mutta näyttelyn nimessä tulee esiin installaation ajatus: taideteos paikkana, johon ihminen astuu sisään, kulkee, viipyy. Installaatio voi olla myös galleriaan siirretty tulkinta olemisesta juuri jonain hetkenä, juuri jossain paikassa.

Puun muisti 2006

Kuvanveistäjä Radoslaw Gryta veti Kuvataideakatemiassa Puun muisti -projektin, jossa tehtiin veistoksia turvallisuussyistä Tampereen Hämeenpuistosta kaadetuista vanhoista puistolehmuksista. Puut palasivat taideteoksina puistoon. Teokset olivat puistossa vuodet 2006-08. Teokseni nimi on Koti.

Sen viereisessä kyltissä luki: `Teokseni on rakennusten luuranko, samalla talo ja koti. Sen mittakaava ei haasta puita vaan asettuu katveeseen ja säilyttää puiden vallan. Kirves jättää pinnan eläväksi ja oksanpaikat ovat muistumia täällä olleista kasveista. Ikkunanraamit ovat kuin silmä talon sisälle ja sieltä ulkomaailmaan. Tervetuloa´. Sain mallin ikkunaan valokuvasta Pispalan alueen talosta.