Suhde 2023
Pidin vuonna 2023 näyttelyn kolmen muun kuvataiteilijan kanssa Poriginal-galleriassa Porissa. Sanna Pajusen, Eeva-Maija Prihan, Paula Tellan ja minun näyttelyni nimi oli Suhde ja kaikki esitimme omia teoksia. Tein kaksi uutta teosta, joiden yhteisenä nimittäjänä oli katoaminen. Poriginal-gallerian tila vanhoine puulattioineen, tukipilareineen ja kattohirsineen antoi taustan puisille, polttamalla käsitellyille teoksilleni.
Häviajien joukkue, 2020 ja 2022
Keramiikkasarja pölyttäjien päistä sai kolme uutta veistosta. Siinä on Suomessa tavattavia mehiläisiä, kimalainen ja paarma. Olen rakentanut veistokset käsin ja lasittanut. Halusin kuvata pääosin ihmisen toiminnan tuloksena harvinaistuneet pölyttäjät niin suurina, että katsoja voi kokea ne vertaisekseen. Hyönteiskato on vaivihkainen ja pelottava ilmiö ja sen seuraukset ihmiselle ja muulle luonnolle voivat olla arvaamattomat.
Alkuja, 2017-22
Olen tehnyt ensimmäiset veistokset ilman ajatusta kokoavasta installaatiosta. Tätä näyttelyä varten täydensin ne sarjaksi pääasiassa puiden siemeniä. Siemen on kummallisen kompakti paketti: se sisältää ohjeen kokonaiseen kasviin, joka voi elää satoja vuosia. Itse siemenkin voi säilyä lepotilassa vuosia ja juurtua vasta oikeaan paikkaan päästyään. Se on elävän ja ei-elävän välimuoto. Veistokset esittävät pääasiassa suomalaisten puiden siemeniä. Oli mielenkiintoista etsiä ja löytää siemeniä luonnosta, katsoa oikein läheltä ja kuvata tarkasti.
ensimmäinen kuva: Mikhail Olykainen, Järvenpään taidemuseo
Kirjanpainajat
Olen lapsesta saakka kiinnittänyt huomiota kaarnakuoriaisten tekemiin käytäviin vanhojen puiden rungoilla; ne ovat kuin karttaa tai kirjoitusta. Toisaalta pienet ja vaatimattomat kasvit, kuten sitkeät jäkälät ja sammalet ovat kiehtovia. Veistos penkistä on alusta kaiverruksille ja pienelle keramiikalle. Koitin rakentaa samantapaista kerroksellisuutta, jota luonto on täynnä: elävä kasvaa kuolleen päälle. Vanhojen puutarha- ja luontokirjojen pino viittaa ohimenneeseen aikaan, samoin kuin ”kuoriaisten käytävien” välistä luettava kirjoitus. Se on kuviteltuja katkelmia pienten eliöiden näkökulmasta ihmisen rakentamaan puutarhaan.
aloittaa aina uudestaan, aina erilaisena
vihreä virtaa kilpaa, ohuista ohuimpaan
nykyisyyksiä kaikkialla, silmänräpäyksiä
juurakon asukkaiden portaikot, tunnustellen
kukkapenkeiltä havahtuneet, kävelleet kauas
matkalla pihan poikki pysähdys yli talven
lumimarja kylmänkestävä, talvi aina tulossa
menneet auringonpaisteet varastoissa
karkuliljat kesä kesältä laajentaneet
rapina kiirii ruohonjuuristossa
rehevöitymisiä, puhkeamisia, tihentymistä
Pienet ihmeet
Teoksessa kuvaan realistisesti suomalaisten perhosten toukkia, yhdessä niiden kehitysvaiheessa. Perhostoukat ovat lähinnä keskikesän merkki, vaikka voivat elää toukkana jopa usean vuoden. Savella voi kuvata toukan pulleaa, poimuilevaa ihoa.
viimeinen, perhoskotelon kuva: Mikhail Olykainen, Järvenpään taidemuseo